Suosynttärit

Pikkuinen esikoiseni täytti tänään 7 vuotta. Hurjaa. Vaikka tyttö on paljasjalkainen päijäthämäläinen, on hänen geeneissään kai vanhemmilta perittyä itäsuomalaisuutta: hän rakastaa metsiä ja järviä. Meillä on ollut tapana tehdä pieniä luontoretkiä lasten kanssa aina silloin tällöin ja kun nyt aloimme suunnitella syksyisiä synttäreitä niin ilokseni lapseni innostui luontosynttäreistä. Paikaksi valikoitui Mieliäissuon luontopolku, joka oli sopivan lähellä ja jossa emme vielä olleet käyneet ennen. Vuokrasimme lisäksi kodan polun varrelta, jossa voisimme rauhassa paistaa makkaraa ja kuivatella sateen sattuessa.

Kuinka ollakaan ilma kirkastui pitkästä aikaa suunnatessamme luontopolulle. Oli huikeaa nähdä suomaisemaa ja haistella sateen jäljiltä raikasta ilmaa niin lähellä kaupungin keskustaa. Lintutorni oli jännittävä, pitkospuita mentiin kieli keskellä suuta ja kaikille maistui kuuma kaakao, makkara sekä paistetut vaahtokarkit kodassa. Pienin kulki kantoliinassa selässä, muut loiskuttelivat urhoollisesti liejuisetkin paikat.

Voin suositella kaikille lämpimästi tällaista vaihtoehtoa HopLop-synttäreille ja ihan muuten vaan perheen yhteiseksi ajanvietoksi! Elämyksiä ei tarvitse lähteä etsimään kaukaa eikä tarvitse käyttää omaisuutta päästäkseen katsomaan upeita maisemia. Samalla lapset tutustuvat jo pienenä luontoon ja vaalimme lähiluontoa.

PS: Yllä siis ihana ideaali kaikille inspiraatioksi. Totuushan oli myös seuraavanlainen:

1. Yksi suurimmistä syistä luontosynttäreiden ideoinniksi oli laiskuuteni eli kun koko huushollin siivous ja leipominen ja 10 keskenkasvuisen kestitseminen ei liiemmin houkutellut, tuntui luontopolku entistä erinomaisemmalta vaihtoehdolta

2. Retki ei mennyt ihan niinkuin mielikuvissani. Olin kuvitellut mielessäni innokkaat ja uteliaat lapset ihmettelemässä hiljaa muurahaiskeon kauneutta ja kuuntelemassa tuulen suhinaa puissa. Todellisuudessa kakarat juoksivat hiki päässä keskenään kilpaillen, kinastellen ja kirkuen läpi koko polun välillä mutaan kompastuen ja mököttäen "kun tuo etuili". Eivät ne ehtineet varmaan edes huomata koko suota. Samalla pienin rimpuili kantoliinassa ja viskoi lapasia ja pipoaan suohon. Juomista ei tullut mukaan lähimainkaan tarpeeksi ja vaahtokarkit oli pahoja paistettuna.

Summa summarum: luontoon ei ehkä kannata kokemattoman mennä ison lapsilauman kanssa. Oletan meidän muksujen kyseessä olleen harjoituksen puutetta eli eiväthän ne ikinä opi miten luonnossa ollaan, jos sinne ei koskaan mennä. Nämä harjoitukset on kuitenkin syytä ehkä tehdä pienemmässä porukassa eli vaikka oman perheen kesken. Ja kun haluan mennä rauhoittumaan ja ihastelemaan luonnon kauneutta, menen sinne kahdestaan Canonin kanssa.