Liito-oravien asialla

Viimeiset viikot ovat olleet vähintäänkin mielenkiintoisia. Mukaan on mahtunut joitakin hetkiä kun kamelin selkä on notkahdellut mutta enimmäkseen hyviä keskusteluja, mieleenpainuvia kohtaamisia ja uusia ihania ihmisiä. Kampanjointi on vienyt minut mm. Orimattilan Eläkkeensaajien kokoukseen. Ihan mahtavaa: tuskin mistään muusta syystä olisin tuonne päätynyt kuin kuntavaalien myötä. Menin tilaisuuteen lähinnä kuunteluoppilaaksi koska kohderyhmä oli itselle hyvin tuntematon. Paikalla oli paljon ihmisiä, jotka ottivat minutkin lämpimästi vastaan mutta esittivätkin sitten todella tiukkoja kysymyksiä. Minun pelastus oli vieressäni istunut Kokoomuksen ehdokas, joka varmalla ammattitaidolla ja kokemuksella vastasi vaikeisiin kysymyksiin. Tuli todella blondi olo ja tilannetta vielä erikoisemmaksi teki se, että edustin "nuorisoa" kyseisessä tilanteessa, koska olin kymmeniä vuosia nuorempi kuin muut paikalla olijat!

Olin myös seuraamassa lähidemokratiaa käsittelevää keskustelutilaisuutta Lahdessa. Todella mielenkiintoista asiaa ja itse vakuutuin entisestään, että siihen suuntaan on mentävä. Mutta lähidemokratia vaatii ihan oman kirjoituksen eli siitä lisää myöhemmin.

Lokakuisena lauantaina vietettiin myös Orimattilan Kuntapäivää. Paikalla olivat puolueet sekä kunnan eri palvelut. Oli jokseenkin surkeaa huomata, että esillepanijoiden lisäksi todella harva kuntalainen oli löytänyt tilaisuuteen ja esitykset kaikuivat kuuroille korville. Olisi varmasti aiheellista jatkossa miettiä, mikä tuollaisten tilaisuuksien tarve ja funktio on. Itse kysyisin suoraan kuntalaisilta, millaisia tapahtumia he toivoisivat järjestettävän ja mitä kautta heille olisi mielekkäintä tutustua kunnan tarjoamiin palveluihin. Vai oliko kyse vain huonosta markkinoinnista?

Osallistuin myös Kehräämön 10 liikuntatapahtumaan ja Kantoliinaviikon kunniaksi otin Velman mukaan selkään lenkille. Ihanat naiset ja uudet ystäväni Siiri ja Selma toimivat tukijoukkoina: Siiri teki kestovaippakierrätyskankaista upean nelosen rintaani ja Selma tuli kaveriksi pikku peikkopoikansa kanssa kävelemään. Ihan mahtava sunnuntai ja pienet kannettavat saivat hymyn jokaisen vastaantulijan huulille.

Tänään sitten olin ensimmäistä kertaa perinteisessä vaalityössä eli kadulla kampanjoimassa. Jaoimme flyereita ja juttelimme ihmisille muiden ehdokkaiden kanssa. Ensimmäistä kertaa nyt myös konkreettisesti törmäsin niihin hyvin negatiivisiin ennakkoluuloihin ja asenteisiin, joista minua varoiteltiin kun leikkiin ryhdyin. On vaikeaa hymyillä ja jatkaa urhoollisesti keskustelua iloisella mielellä kun juttukumppanin asenne on seuraava:

"Vihreät on pilanneet koko Suomen. Sinäkin olet ihan varmasti kantanut liito-oravan paskaa meidän metsiin ja sitten otatte ne haltuun meiltä täysin viattomilta ihmisiltä. Te ette halua mitään muuta kuin ottaa kaikki valtion ja yksityisten metsät ja antaa kaikenmaailman matojen ja liito-oravien siellä mellastaa."

Yritä siinä sitten puhua lähidemokratiasta, avoimuudesta, kestävästä kehityksestä, Orimattilan palvelujen laadusta ja saatavuudesta. Aina keskustelu kääntyi liito-oraviin. Ihan tarkistin kotiin tultuani, että Vihreiden kunnallisvaaliehdokkaan oppaassa ei anneta apua kyseisiin tilanteisiin. Ja kuitenkin tällaisessa pienessä "persuvoittoisessa" maalaiskunnassa valtaosa väestöstä todennäköisesti kuittaa Vihreät juuri noin. Viherpiipertäjäkommunisteja, jotka välittävät vain liito-oravista.

Mitä tästä jäi käteen. Monelle orimattilalaiselle ainakin hyviä ruokareseptejä (inhoan paperisaastetta ja niinpä laitoimme meidän flyereiden kääntöpuolelle hyväksi havaittuja ruokaohjeita). Ehkä pieni vihertävä ajatuksensiemen niille vanhemmille isännille, joiden kanssa juttelin (sain hymyjä ja jopa vihjaisuja, että tällaisia ehdokkaita saisi olla enemmänkin!). Ja itselleni annoin lämpimät taputukset olalle rohkeudesta: on hiukan toista olla Vihreänä ehdokkaana Helsingissä kuin täällä. Siinä kestovaippakangasnumerooni pukeutuneena vasten kuutta paljasjalkalaista (ja ainakin alkuun hyvin vihamielistä) orimattilalaisisäntää olisi monelta mennyt liito-oravankakka housuun mutta hoidin mielestäni tilanteen hyvinkin mallikkaasti kotiin =)