Tämän aamun Etlarissa oli mielenkiintoinen teksti heti kolmossivulla. Heidi Nikunen kirjoittaa Näkökulmassa otsikolla "Vain Orimattilalla oli oma aika". Kiinnostuin jutusta monestakin syystä. Ensinnäkin, enpä olisi muistanut, että ensi yönä siirrytään talviaikaan. Toiseksi, oli yllätys, että kesäaika on otettu virallisesti käyttöön Suomessa vasta 1981 (jolloin olin 3-vuotias). Mutta suurin herättäjä oli Orimattilan osuus tässä asiassa.
"Yhden kunnan kellokapina"tapahtui toisen maailmansodan aikaan kun koko Suomessa otettiin kokeiluun kesäaika. Siis kaikkialla paitsi Orimattilassa. Täällä ei suostuttu siirtymään toiseen aikaan, koska kesäaika oli paikallisten mielestä tarpeeton. Niinpä noin vuoden ajan muu maa kulki eri ajassa kuin Orimattila.
Tämä on niin uskomattoman ihastuttavan vihastuttavan orimattilalainen tarina, että sen on oltava totta. Tässä paikassa on jotain raivostuttavan rakastettavaa itsepäisyyttä, että en sellaista ole muualla kohdannut. Saman piirteen voi nähdä myös peräänantamattomuutena ja oman arvon tuntona. Ulkopuolinen kokee orimattilalaisuuden ehkä sisäänpäin lämpiävyytenä ja jääräpäisyytenä mutta uskon, että paikalliset myös puolustavat omiaan ja oikeuksiaan tarvittaessa sisukkaasti ja täydellä sydämellä.
Itse uskon tuovani Orimattilaan hiukan uusia tuulia, laatikon ulkopuolella ajattelua. Muutos ei saa olla itseisarvo, mutta ei myöskään paikallaan polkeminen vain "koska näin on aina toimittu". Asioita on välillä ihan tervettä kyseenalaistaa ja ravistella, mutta pitää mukana myös perinteitä ja hyväksi havaittuja toimintamalleja. Pyörää ei tarvitse keksiä uudelleen.
Itse painun nukkumaan ja mukautuneena orimattilalaisena siirryn talviaikaan. Jotain todella viehättävää tässä melko tuoreessa kotikaupungissani on. Miettikää nyt miltä kuulostaa sanoa olevansa orimattilalainen. Sehän on melkein kuin laulaisi =) Lalalei!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti