Lokakuussa tapahtui pieniäsuuria ihmeitä ja minut valittiin järisyttävän suurella äänimäärällä Orimattilan kunnanvaltuustoon. Aina kun asiaa ajattelen, olen sanattoman hämilläni ja ihmeissäni ja kiitollinen: ajatus siitä, että 119 ihmisellä on ollut yksi ääni annettavanaan ja he ovat valinneet antaa sen minulle. Ihan käsittämättömän hienoa.
Ehkä tuosta hämmennyksestäkin johtuen kirjoittaminen on jäänyt vähän paitsioon parin kuukauden aikana. Olen tutustunut ihmisiin, joiden kanssa seuraavan neljän vuoden aikana työskentelen ja yrittänyt parhaani mukaan opetella poliittisia kiemuroita, joita vaalitulos sai aikaan.
Päällimmäisenä asiana heti vaalien jälkeen nousi pintaan luottamuspaikkajako. Yhden hengen naisvoittoinen ja nuorin valtuustoryhmä oli ihmeissään kaikessa politiikan pyörteessä, johon vihreänä untuvikkona joutui. Erinäisten neuvottelujen ja laskutoimitusten ja tapaamisten ja konsultaatioiden jälkeen jo jossain vaiheessa vaikutti, että tulevat neljä vuotta voivat olla kovin vaikeat mutta onneksi yhteisen tekemisen vire löytyi ja aikuiset ihmiset hoitivat asian kotiin ilman suurempia tappeluita siitä, kenellä on vihreä lapio ja kuka on rakentanut komeimman hiekkakakun.
Itselleni esimerkiksi termi "tekninen vaaliliitto" oli täysin vieras ennen tätä elämänvaihetta. Myönnettäköön tässä vaiheessa, että kouluaikoina yhteiskuntaoppi oli fysiikan ohella aineita suoraan painajaisistani. Voisin kuvitella, ettei se minua kannattaneillekaan kaikille ole jokapäiväisessä sanavarastossa oleva käsite. Tässä siis selvennys (suoraan Wikipediasta eli kunnia sille jolle kunnia kuuluu):
"Vaaliliitto on kahden tai useamman puolueen tai muun ehdokaslistan vaaleja
varten solmima liitto, jonka tarkoituksena on parantaa mukana olevien
ryhmien asemaa siihen verrattuna, että ne toimisivat erillään.[1]
Erityisesti vaaliliittoja muodostavat pienet puolueet ja ryhmät, jotka muuten arvelisivat jäävänsä äänikynnyksen alle.
Vaaliliitot voivat olla motivaatioltaan ideologisia tai teknisiä.
Ideologisessa vaaliliitossa toisiaan lähellä olevat puolueet tukevat
toisiaan. Tekniseen vaaliliittoon voivat yhtyä puolueet, jotka eivät
välttämättä ole toisiaan lähellä poliittisesti, mutta arvelevat itse
voivansa hyötyä vaaliliitosta.
Teknisiä vaaliliittoja solmitaan usein kunnanvaltuustoissa edustajia kaupunginhallitukseen ja lautakuntiin valittaessa."
Vihreät eli minä teki siis teknisen vaaliliiton Perussuomalaisten kanssa luottamuspaikkaneuvotteluissa. Ilman liittoa meille ei olisi tullut yhtään paikkaa esim. lautakunnissa mutta tällä sopimuksella saimme paikan sivistyslautakuntaan sekä muutamaan muuhun luottamusryhmään. Perussuomalaiset puolestaan hyötyivät puolikkaalla hallituspaikalla eli saivat kaupunginhallitukseen kaksi henkilöä koko neljän vuoden kaudeksi (ilman liittoa heille olisi kuulunut 2+1 paikkaa eli 2 henkeä kahdeksi vuodeksi ja 1 toiselle kahdelle vuodelle).
Mitään ideologista liittoa tämä sopimus ei siis sisällä. Meidän ei tarvitse olla asioista samaa mieltä tai äänestää yhteisesti. Kyseessä oli vain paikkajako ja matematiikka. Paikallislehtikin onnistui aika houkuttelevasti otsikoimaan jutun aiheesta ja varmastikin herätti keskustelua tämä liittoutuma. Mutta tämän ihmeellisempi asia se ei siis ole.
Itse pyrin aina olemaan avoin yhteistyölle enkä halua hylkiä mitään ryhmittymää tai henkilöä vain sen vuoksi, että he edustavat toisenlaista ajatusmaailmaa kuin minä itse. Päinvastoin: monesti tuo erittäin tervetullutta ja tervettä keskustelua ja kysymyksiä päätöksentekoon kun porukassa on monenlaisia mielipiteitä ja ihmisiä. Niin kauan kun muistetaan, että töitä tehdään Orimattilan ja kuntalaisten edun puolesta niin uskon, että tuloksiakin syntyy hyvässä hengessä.
