Keltanokan kootut kokouskämmäykset

Edellisen sivistys- ja vapaa-aikalautakunnan asialistalla oli mm. seuraavan lukuvuoden oppilaaksiottoperusteet ja lähikoulualueet. Kyläkoulut ovat jatkuvasti tapetilla mutta tässä asiassa niillä on oma etunsa: oppilaan lähikoulu on kohtalaisen yksinkertainen osoittaa maantieteellisesti. Vuonna 2014-15 ongelmaksi muodostuukin keskustan alue.

Kuten monessa muussakin kunnan palveluverkkoa koskevassa asiassa, myös kouluja ja oppilaita koskevissa asioissa täytyy tarkastella asiaa useampi vuosi eteenpäin. Niinpä esimerkiksi ensi syksyn ratkaisuihin vaikuttaa myös seuraavan vuoden eli syksyn 2015 oppilasmääräennuste. Tulevana syksynä tilanne on sellainen, että tilaa ei ole. Tai siis tarpeeksi tilaa ei ole, jotta kaikki ekaluokkalaiset voitaisiin sijoittaa heitä maantieteellisesti lähimpänä olevaan kouluun. Niinpä esitettiin, että tietty osa Myllylän, Lintulan ja Koivulan alueella asuvia koulunsa aloittavia sijoitetaankin Tönnön kouluun.

Jotta tämä olisi konkretisoitunut lautakunnalle, sivistystoimenjohtaja oli merkinnyt karttaan nuolilla, mistä oppilaita käytännössä kuskattaisiin Tönnön koululle. Jos asia tuntui esityslistalta luettuna käsittämättömältä, niin kartalta katsottuna sen järjettömyys vain lisääntyi. Kodeista, joiden ikkunasta suurinpiirtein näkyy Myllylän koulu, tultaisiin kuljettamaan lapsi monen kilometrin päähän toiseen kouluun.

Myös vaihtoehtoisia ratkaisuja oli pohdittu. Nykyiselläänhän Myllylän kuudennet luokat käyvät Yhteiskoulussa (myös Myllylän luokkatilan puutteen vuoksi). Nyt oli esitetty, että viides luokka siirtyisi jo Yhteiskouluun, jolloin ekaluokkalaiset mahtuisivat Myllylään. Parakkikoulua mietittiin myös, sekä luokkakokojen kasvattamista.

Minun mielestäni olisi monesta pahasta pienin se, että vitoset siirtyvät Yhteiskouluun. Jopa parakkikoulu olisi parempi kuin nyt esitetty siirto Tönnöön. Viidesluokkalaiset siirtyisivät uuteen kouluun vuoden kuluttua joka tapauksessa eli muutos ei olisi valtava. Ekaluokan siirto Tönnöön olisi

a) epätasa-arvoista (miksi juuri meidän lapsi?)
b) ei tukisi yhteisöllisyyttä (saman kadun kaverukset eri kouluihin)
c) ei olisi vihreä ratkaisu (kuljetus toiselle puolelle kaupunkia kun koulu olisi ihan vieressä)
d) näiden oppilaiden koko alakoulun ajan vaikuttava päätös

Ja nyt tulemme siihen kokouskämmäykseen. Miksi pöytäkirjassa lukee "Päätösesitys hyväksyttiin yksimielisesti" jos kerta olin asiasta eri mieltä. No, koska en keltanokkaisuuttani älynnyt jupinani lomassa sanoa taikasanoja eli että "esitän viidesluokkalaisten siirtoa Yhteiskouluun ja Myllylän koulussa aloittavaksi kahta ryhmää syksyllä 2014". En siis tehnyt poikkeavaa ehdotusta esitykseen, vaikka pitkiä puheenvuoroja aiheesta käytinkin. Damn. Moka. Hakkaan päätä seinään. Arvaa harmittiko.

PS: Tässä jälleen yksi perustelu sille, miksi avoimuutta tulisi lisätä kuntapäätöksenteossa: jos lautakunnatkin olisivat avoimia, nähtäisiin siellä käytyä keskustelua perusteluineen, eikä ainoastaan toteamusta, että päätös oli yksimielinen. Asiat kun harvoin ovat niin mustavalkoisia.

Kengättömiä lapsia

Marraskuun 20. oli lapsen oikeuksien päivä. Sen tarkoitus on tuoda esiin kaikkien lasten yhdenvertainen oikeus yhteiseen osallistumiseen ja vaikuttamiseen sekä leikkiin ja harrastamiseen. Muistutetaan, että kaikki lapset ovat ensisijaisesti lapsia. Tänä vuonna sisäministeriö kehoitti valtion virastoja jalaitoksia liputtamaan lapsen oikeuksien päivänä ja suositteli samaa kaikille muillekin.

Mitä teki tämä äiti ja yhteiskunta-aktiivi? Laittoi edellisenä päivänä viestiä kaupunginjohtajalle, että "liputtaahan Orimattilan kaupunki lapsen oikeuksien päivän kunniaksi, liputtaahan?". Linkitti facen seinälleen ja ryhmiin järjestöjen hienoja kirjoituksia ja ajatuksia päivään liittyen. Pohti miten lapsen oikeudet liittyvät vahvasti Kapua-hankkeeseen ja kehitysyhteistyöhön.

Mutta tärkeintä lienee on, mitä en tehnyt. En tehnyt lyhyempää päivää töissä saadakseni viettää edes tänään enemmän aikaa lasteni kanssa. En leiponut, askarrellut, leikkinyt, ulkoillut, liikkunut lasteni kanssa. En minuuttiakaan. Hoidin heidän perustarpeensa minimisti mutta siitähän lapsen oikeuksissa ei ole kyse. En muistanut edes käydä tutustumassa MLL:nAinoa, missä lapsen oikeudet näkyi oman jälkikasvuni päivässä erityisesti kotona oli se, että luin heille Liisa Ihmemaassa -kirjaa iltasaduksi vaikka kello oli jo yli yhdeksän ja normaalitilanteessa olisin tässä vaiheessa todennut, että on jo liian myöhä. Mutta lapsen oikeuksien päivän kunniaksi. Tämän kerran.

Väsyneenä aamulla revin uniset lapset sängyistään, puin ja kuskasin hoitoon. Huonoa omatuntoa liian lyhyestä työpäivästä ajoin hakemaan muksut heille normaalia pidemmän hoitopäivän päätteeksi. Kävin kaupassa heti kun mieheni tuli kotiin ettei lapsia tarvitse ottaa mukaan ostoksille ja tein nopeasti ruokaa. Sitten kiireellä valtuustoryhmien puheenjohtajien palaveriin neuvottelemaan investointiohjelmasta.

Kotiuduin kahdeksan jälkeen ja katsellessani vallitsevaa kaaosta purskahdin itkuun. Kun hiukan rauhoituin, tein robottina iltapalat ja -pesut, jolloin kello olikin jo 21.15. Tähän päälle muutama sivu iltasatua ja ilta päättyi leppoisasti väsymystään raivoavaan äitiin laittamassa väsymyksestä raivoavaa kaksivuotiasta nukkumaan kymmeneen asti.

Ehkä ensi vuonna paremmin? Ei, vaan YRITÄN parhaani toimia JOKA PÄIVÄ paremmin. Yrittää löytää suutarin lapsille kenkiä jalkaan. Muistaa, että minun arki on näiden ihmisten lapsuus.

Tällä viikolla on vaan tällä äidillä tämmöinen vaihe.

Valtuustoaloite koskien Orimattilan liittymistä kuntalaisvaikuttamisen verkkopalveluihin

Lähidemokratia ja kuntalaisten mahdollisuudet osallistua heitä koskevaan päätöksentekoon ovat puhuttaneet myös orimattilalaisia viime aikoina. Kuntalain (27 §) mukaan valtuuston on pidettävä huolta siitä, että kunnan asukkailla ja palvelujen käyttäjillä on edellytykset osallistua ja vaikuttaa kunnan toimintaan. Kunta voi vapaasti päättää siitä, miten se tämän velvollisuutensa käytännössä toteuttaa.

Orimattila on ottanut askelia kuntalaisten kohtaamiseen ja kuulemiseen mm. erilaisilla keskustelutilaisuuksilla. Valtiovarainministeriö on kehittänyt verkkopalveluita vastaamaan eri tarpeisiin kuntalaisten osallistumisoikeuteen liittyen. Kuntalaisaloite.fi koskee kuntalaisten oikeutta jättää kunnalle aloite tai kannattaa muun tekemää aloitetta. Otakantaa-palvelussa voi vuorovaikutteisesti kunnan asukkaiden ja kunnan kanssa valmistella yhteisiä päätöksiä. Palvelu on moderoitu ja sitä voidaan käyttää esimerkiksi kuntastrategian päivittämiseen, palveluiden suunnitteluun ja asukasraatien toiminnan suunnitteluun sekä vuoropuheluun kuntalaisten kanssa. Molemmat palvelut ovat kunnille ilmaisia.

Kuntalaisten kuulemisessa ja ajankohtaisista asioista tiedottamisessa myös sosiaalisella medialla on merkittävä rooli. Myös Orimattilan päätöksentekoon liittyviä asioita puidaan sosiaalisen median kanavissa koko ajan, halusi kaupunki sitä tai ei. Yhä useammalle kuntalaiselle esimerkiksi facebook on kanava ja paikka, josta tietoa etsitään ja tuotetaan aktiivisesti ja reaaliaikaisesti päivittäin. Kaupunki palvelisi näitä kuntalaisia luontevasti ja toivotusti perustamalla facebookiin sivun tai ryhmän, jossa keskustelua voitaisiin käydä avoimesti ja rakentavasti, ja jossa kuntalaiset tavoittaisivat tarvittaessa kaupungin edustajia kohtaamissaan kysymyksissä.

Vihreä valtuustoryhmä esittää, että Orimattila liittyy Kuntalaisaloite- ja Otakantaa-palveluihin ja edistää näin kuntalaisten mahdollisuuksia päätöksentekoon ja asioiden valmisteluun osallistumiseen. Lisäksi esitämme, että kaupunki perustaa facebook-sivun ja –ryhmän, jonka ylläpitämiseen ja moderointiin osoittaa vastuuhenkilöt ja aikaresurssia.

Orimattilassa 11.11.2013

Vihreä valtuustoryhmä

Saara Paajanen

Teatterisynttärit

Esikoiseni täytti maanantaina 8-vuotta. Kääk! Miten voinkaan olla noin ison, ihanan ja ihmeellisen ihmisen äiti?

Kuten monet tietävät, en ole erityisemmin hoplopsynttäripersoona eli yritän keksiä aina jotain hiukan persoonallisempaa (mutta helppoa ja edullista) lapsieni juhliin. Vuosi sitten retkeiltiin Piitun kanssa suolla synttäreiden kunniaksi ja tänä vuonna hän tarttui ideaani teatterisynttäreistä. Niinpä otin yhteyttä Orimattilan Teatteriin ja kyselin mahdollisuutta päästä juhlaväen kanssa valitsemaan mieluisat asut puvustamosta Kehräämöllä ja sen jälkeen ohjattuun teatterityöpajaan. Nopea vastaus näytti vihreää valoa ja kun saimme ihanan Selman vetämään työpajan ja tilat vielä Kehräämöltä MLL:ltä niin "synttärikonsepti" oli selvä. Kuukauden päivät Piitu-parka laski päiviä ja rustaili kutsuvieraslistaa uuteen uskoon.

Lopulta juhlapäivä koitti ja ovet avautuivat teatterin lumottuun maailmaan. Itsellenikin puvustamo oli elämys ja tuntui jälleen upealta todeta, että jokin noin mahtava ja taianomainen paikka sijaitsee aivan naapurissa, omassa pienessä kotikaupungissamme.

 Pitkällisen valikoimisen jälkeen kaikille löytyi mieluisat asut ja MLL:n tilat valtasivat joukko hiiriä, prinsessoja, merirosvoja muita satunnaisia hahmoja. Kaikki heittäytyivät hienosti mukaan ja aikuisetkin saivat kerrankin luvan kanssa hahmonsa varjolla leikkiä lasten kanssa.

Kiitos Orimattilan Teatteri ikimuistoisesta syntymäpäivästä! Jos muita kiinnostaa vastaavanlaiset juhlat niin rohkeasti vain yhteyttä teatteriin. Vinkkinä sanottakoot, että asujen valitsemiseen ja pukeutumiseen kannattaa varata tarpeeksi aikaa, puvustamo on oikea aarreaitta...

"Arrff!" (suom. Lämpimin terveisin Rouva Kapteeni Koukkunen)

Pahoja päätöksiä

Keskiviikkona oli sivistys- ja vapaa-aikalautakunnan kokous. Esityslista aiheutti sydämentykytyksiä, koska se sisälsi euroja ja kyläkouluja. Paha, paha yhdistelmä.

Sen lisäksi, etten olisi koskaan uskonut olevani tilanteessa, jossa olen tekemässä kouluja koskevia päätöksiä, en missään tapauksessa olisi arvannut äänestäväni kyläkoulujen lakkauttamisen puolesta. Ja näin kuitenkin keskiviikkona tapahtui.

Kyläkoulut herättävät suuria tunteita. Jo surullisenkuuluisa esimerkki tunteiden palosta on Järvikunnan alue, jossa kylät ovat olleet tukkanuottasilla koulun paikasta siinä määrin, ettei uutta koulua ole alueelle vuosikausien nahistelun jälkeenkään saatu.

Miksi minä sitten äänestin Heinämaan ja Tietävälän sekä välillisesti Mallusjoen ja Karkkulan koulujen lakkauttamisen puolesta?

Heinämaa oli selkein päätös eli ei olisi ollut mitenkään järkevää ylläpitää vajaatoimintaista koulua kun lähettyvillä on laajennettu Virenojan koulu.

Järvikunnan kouluasia oli kuumana perunana vähän hankalampi. Keskustelussa nostettiin esiin uudelleen mahdollisuudeksi noussut valtionavustus, kunhan uusi koulu on tarpeeksi suuri eli kuudelle luokka-asteelle mitoitettu. Toinen vaihtoehto olisi ollut, että rakennetaan kolmen luokan koulu Järvikuntaan ja pieni koulu Hennaan (jonne siis on myös koulu rakennettava) kaupungin omalla rahoituksella. Koska asiaa on veivattu jo vuosikymmen, mikä olisi ollut todennäköisyys, että koulu tässä taloudellisessa tilanteessa olisi omarahoitteisesti rakennettu? Melko epätodennäköinen. Lyhyesti siis: mielestäni on parempi hiukan isompi ja toiminnallisesti oppilaita palveleva koulu hiukan kauempana kuin ei koulua ollenkaan.

Vaikein päätös itselläni koski Tietävälän koulua. Olin pohtinut tätä kauan ja hartaasti. Oppilasennusteet Tietävälän alueella olivat nousussa, kun taas Myllylän koulun alueella tulevaisuudessa laskusuhdanteessa. Ja kukapa haluaisi ehdoin tahdoin pidentää pienten oppilaiden koulumatkaa. Ei kukaan. Mutta Tietävälän koulun ylläpitäminen olisi tullut maksamaan huomattavasti enemmän kuin vaihtoehto, jossa oppilaat keskitetään keskustan alueen kolmeen kouluun. Omassa päätöksessäni iltapäivätoiminnan järjestäminen sekä yhtenäinen alakoulu kallistivat kupin Myllylän laajemman remontin puoleen. Minun mielestä on oppilaan etu, että hän saa käydä luokka-asteet 1-6 samassa koulussa. Ja iltapäivätoiminta on 1.-2. luokkalaisille todella tärkeää.

Olen kotoisin Punkaharjulta Itä-Suomesta. Siellä koulumatkat voivat olla jopa 50 km suuntaansa. Eihän tämä kenenkään toivetila ole mutta kaikkea kun vaan ei voi toteuttaa. Ei vaan voi. Kun joka tapauksessa pitää karsia niin mieluummin karsin seinistä kuin opetuksen sisällöstä ja laadusta. Kyläkoulu on niin hyvä kuin sen opettaja(t). Orimattilan kokoisessa kaupungissa puhutaan varsinkin keskustan alueelle kuitenkin hyvin pienistä välimatkoista. Tässä tapauksessa itse siis perustin päätökseni oppilaiden tasa-arvoiselle kohtelulle ja uskon keskittämisestä olevan enemmän hyötyä kuin haittaa oppilaiden näkökulmasta.

Ja kyllä, pahalta se silti tuntuu.

Pitkää ikää ja kulttuurihyvinvointia

Pisimpään maanantain valtuustossa käsiteltiin Orimattilan historian ensimmäistä hyvinvointikertomusta. Aihe oli ihan mielenkiintoinen ja siitä pidettiinkin PIIITKIÄ puheenvuoroja. Itse tuota pumaskaa lukiessani kiinnitin nuorten pahoinvoinnin huolestuttavan määrän lisäksi huomiota kulttuurin osuuden vähäisyyteen raportissa. Valtuustossakin täysin aiheesta Veini Holopainen nosti esiin kirjaston puuttumisen raportista. Todella merkittävä puute! Orimattilan erinomainen kirjasto lisää 100% varmuudella kaupunkilaisten hyvinvointia läpi ikäluokkien ja sosiaalisen aseman.

Olen aiemminkin kiinnittänyt huomiota siihen, miten Orimattilassa(KIN) ajatellaan usein hyvinvoinnista puhuttaessa vain terveys- ja sosiaalipalveluita sekä liikuntaa. Tottakai näillä on merkittävä rooli asiassa mutta omasta mielestäni pitäisi nostaa täysin samalle viivalle kulttuuri- ja sivistyspalvelut, yhteisöllisyys sekä viihtyvyys.

On kiva mainostaa (siis jos joskus jossain kaupunkia mainostettaisi), että meillä on pieneksi maalaiskaupungiksi mahtavan hieno taidemuseo. Ja kotiseutumusea. Virkeää käsityöperinnettä ja taideharrastusmahdollisuuksia. Mutta sitten kun puhutaan näiden asioiden kehittämisestä tai varsinkaan rahoittamisesta niin kas, urheilu ja kilpailu (siis kaupallinenkin) huutavat vieressä neonvärein paremmuuttaan ja tärkeyttään.

Tässäpä yllättävää faktaa:

"...elinikä pitenee kulttuurin ansiosta selvästi enemmän kuin terveysliikunnan tai laihduttamisen avulla. Tupakoimattomuus tuo keskimäärin viisi elinvuotta lisää, joten kulttuuri on tutkimusten mukaan melkein yhtä terveellistä kuin tupakasta kieltäytyminen."

 

Lue koko juttu täältä: Kulttuuri pidentää elinikää

Olisikohan mahdoton tehtävä laskea säästöä terveydenhoitokuluissa, joka voitaisiin saavuttaa pienelläkin panostuksella kulttuuriin? Näkisin tämän erityisesti vahvassa roolissa ennaltaehkäisevässä työssä. Lisäksi kulttuuripalveluita olisi liikuntaa huomattavasti helpompi kohdentaa koko kuntalaisväestölle ikään ja sukupuoleen katsomatta. Kulttuurin kun ei tarvitse olla korkeakulttuuria vaan parhaimmillaan osallistavaa ja yhteisöllistä, kaikkien saatavilla olevaa. Askelia tähän suuntaan on otettu mm. kaupunkiviljelyllä ja vaikkapa ulkoilmaelokuvaesityksellä: The Artist

Myös lastenkulttuuritarjonta sai virkistystä, kun kaupunki päätti lähteä mukaan EFEKTI-toimintaan. Toivottavasti mahdollisimman moni koulu ja päivähoidon ryhmä hyödyntää näitä mahtavia ILMAISIA työpajoja ja esityksiä: EFEKTI-tarjonta Orimattilassa

Taidemuseolla on muuten parhaillaan lastenkirjojen kuvitusnäyttely "Kuva kertoo tarinan", joka täytyy ehdottomasti mennä muksujen kanssa katsomaan =)

"Tahdotko minulta suukkosen?
Se saattaa olla vetinen,
mutta eihän se mitään tee,
vaikka suukko kastelee,
sillä senhän antaa Uppo-Nalle,
joka kerran on joutunut pinnan alle."

(Elina Karjalainen, kirjasta Uppo-Nallen kootut runot, Uponneen kansan lauluja)
 

Taidemuseon aukioloajat ja lisätietoa

Nuijitaan vaan

Vihreiden kuntapäivillä lupasin ja vannoin (taas kerran), että tartun itseäni niskasta kiinni valtuustosta ja lautakuntatoiminnasta bloggaamisen suhteen. Tässä siis lupauksen lunastusta.

Maanantaina kokoontui valtuusto eka kertaa kesätauon jälkeen. Ilman erillistä sähköpostimuistutusta kollegalta en olisi varmaan muistanut, että ryhmänpuheenjohtajat tapaavat aina tunti ennen valtuustoa, jotta olemme tietoisia, mitä kokouksessa saattaa nousta esiin. Nämä tapaamisen ovat itselleni erityisen tärkeitä, koska olen kovin yksin eikä minulla ole pienintäkään hajua millaista keskustelua asiat ovat herättäneet muissa ryhmissä. Toisaalta tämän tavan voidaan nähdä "ruokkivan" suljettujen ovien takana käytävää päätöksentekokulttuuria eli näin asiat eivät nouse keskusteluun välttämättä kaikille avoimessa valtuustossa vaan päätökset sovitaan valmiiksi etukäteen kaikessa hiljaisuudessa... Asioilla on aina kaksi puolta (tai enemmänkin).

Esityslistalla oli seuraavanlaisia asioita:

1. Orimattilan kaupungin hyvinvointikertomus
2. Orimattilan vesihuollon kehittämissuunnitelman hyväksyminen
3. Tuntiopettajan virkanimikkeen muuttaminen luokanopettajaksi
4. Ehdotus maa-alueen liittämisestä Nastolan kuntaan
5. Hallintosäännön tarkistaminen ja muuttaminen
6. Lausunto kuntarakennelain 4 luvun mukaisen erityisen kuntajakoselvityksen asettamisesta
7. Sitoumus yrittäjyyden puolesta 
8. Arviointikertomus 2012, vastineet

Muutamat noista olivat selkeästi muodollisuuksia, joista ei oletettukaan nousevan minkäänlaista keskustelua (kohdat 3. ja 5.). Maa-alueen liittäminen Nastolaan (kohta 4.) oli jo useaan otteeseen käsitelty, joten en uskonut sen enää herättävän tunteita mutta yksi puheenvuoro asiasta pidettiin. Kritiikki nousi lähinnä menneisyydestä, kun tilannetta verrattiin Hietanan kylästä kiinni pitämiseen. Tässä oli jälleen esimerkki siitä, miten itse tarkastelen asioita usein hyvin erilaisesta vinkkelistä kuin muut, koska minulla ei ole vuosien siteitä alueeseen.

Kakkoskohtaa eli vesihuollon suunnitelmia oli esittelemässä oma mieheni Mikko. Aika hassulta tuntui kun Mikko oli tuolla työroolissaan mutta hienosti ja ihastuttavan tiiviisti hän homman hoiti eikä tästäkään aiheesta pitkiä puheenvuoroja käytetty, ainoastaan esitettiin huolestuneisuutta pohjavesivaroista.

Lehdessäkin kiinnitettiin huomiota siihen, että kuntajakoa koskeva kohta 6. kopsautettiin läpi suitsaitsukkelaan ilman yhtään puheenvuoroa. Tähän asiaan Orimattila reagoikin itsellekin yllättävällä nopeudella ja varmuudella. Sellainen tuntuma tuohon selvitysvelvollisuuteen tuntui olevan heti alusta asti, että asiaa pidettiin täysin turhana, päällekkäisenä työnä, jota ei nähty missään määrin velvoittavana ja perusteltuna. No, ehkä näin. Tykkäsin joka tapauksessa kaupungin suoraselkäisyydestä ja itsevarmuudesta vastauksessaan.

Valtuutetut asettuivat tukemaan yrittäjyyttä Orimattilassa mutta eipä muuta voitu olettaakaan, koska kyseessä on kuitenkin ihan strategiassakin korostettu asia. Viimeisessä käsiteltävässä asiassa eli arviointikertomuksen vastineissa kiinnitin itse huomiota ikuisuuskysymykseen eli kaupungin verkkosivuihin. Arviontikertomuksessa sanotaan:

 

Vuonna 2011 jäivät toteutumatta mm. henkilöstön kehityskeskusteluihin, vanhusten sähköiseen asiointiin sekä kaupungin intranetin ja kotisivujen kehittämiseen liittyvät tavoitteet. Tarkastuslautakunta kiinnittää huomiota siihen, että kyseisiä tavoitteita ei ole sisältynyt vuoden 2012 talousarvioon, eikä näiden asioiden kehittymisestä näin ollen ole raportoitu.

 

Ja vastaus kuuluu:

Kaupungin intranet on ollut seudullinen hanke, jonka kehittäminen jatkui koko vuoden 2012.  Kotisivujen uudistaminen liittyy tietoteknisesti intranetin alustaan, joten kotisivujen uudistaminen siirtyy vuoteen 2014, mikäli määrärahat siihen tulevat hyväksytyiksi.

 

Pidän tätä jokseenkin ontuvana selityksenä. Nykypäivänä ei pitäisi olla kynnyskysymys uusia verkkosivuja vaikka sitten väliaikaisesti riippumatta toisen järjestelmän teknisistä ratkaisuista. Tässä puhutaan kuitenkin "väliajasta", jonka kesto on monta vuotta! Jossain mättää, jos sekä kuntalaiset että kaikki päättäjät ovat sitä mieltä, että verkkosivut täytyisi uusia VÄLITTÖMÄSTI (ja tätä mieltä ollaan oltu jo vuosia) eikä mitään tapahtu. Oikeasti. Asia on suunniteltu hoitaa vuoinna 2011 ja nyt vuonna 2013 todetaan, että homma hoidetaan EHKÄ vuonna 2014. WTF?! Miksei tämä asia toteudu jos kerta kaikkien tahtotila on sen takana? Mistä/kenestä tämä on kiinni? En tajuu.

Hyvinvointikertomukseen teen oman postauksen, ettei tästä TAAS tule kuuden kilometrin maratonteksti... 

 

Twin Town -tapaamisen pohdintaa

Sain kunnian osallistua Orimattilan delegaatioon Twin Town -tapaamisessa Puolan Kobylnicassa heinä-elokuun vaihteessa, jossa kohtasivat nuoret ja aikuiset kymmenestä eurooppalaisesta kaupungista. Tapaamisen aiheena oli uusituva energia ja tässä ajatuksiani reissun tiimoilta (julkaistu Orimattilan Sanomissa 27.8.2013).

Ystävyyskaupungit uusien energiaratkaisujen äärellä

Orimattilan kaupungin eurooppalaisella ystävyyskaupunkitoiminnalla on jo pitkät perinteet. Kuinka hyvin kuitenkaan rivikuntalainen tuntee omakseen Twin Town –tapaamiset ja kulttuurienvälisen yhteistyön? Viime vuonna tapaaminen järjestettiin Orimattilassa, mutta jopa itseltäni, kaikenlaisesta kulttuurivaihdosta kiinnostuneelta, kyseinen tapahtuma meni lähes täysin ohi huomion.

Tänä vuonna olin onnekas kun pääsin mukaan Twin Town –tapaamiseen osana Orimattilan delegaatiota. Teemana ollut ”uusiutuva energia” tuntui omalta ja aloin valmistella aikuisten puheenvuoroa hyvissä ajoin keräämällä aiheeseen liittyvää materiaalia mm. sanomalehdistä.

Innovatiivinen vihreän kullan maa vai takapajula

Otsikoin ensimmäisen esitykseni dian ”Suomi uusiutuvan energian suunnannäyttäjänä”. Ei tarvinnut kovin paljon asiaan perehtyä, kun vaihdoin otsikon vikkelästi muotoon ”Suomi seuraa naapureiden jalanjäljissä”. Kummasti sitä on tuudittautunut sellaiseen uskoon, että täällä cleantechin luvatussa maakunnassa, innovaatioiden ja puhtaan luonnon sydämessä oltaisiin edelläkävijöitä myös vihreässä energiassa. Todellisuudessa tavoitteemme ovat kyllä korkealla mutta muut Euroopan maat, Saksa etunenässä, ovat meitä vuosia edellä uusiutuvan energian hyödyntämisessä.

Yksi Twin Town reissun parhaimmista puolista itselleni olikin ihan konkreettisesti näkeminen, miten muualla hoidetaan vaikka juuri energia-asiat. On erittäin terveellistä jäädä välillä itselleen kiinni ennakkoluuloista, niin syvältä kuin se itsetuntoa riipaiseekin. Olin vihreäsilmäisesti siinä mielikuvassa, että vaikkapa Puolan maaseutu ei voi juuri mitään opettaa meille pohjoiseen uusiutuvasta energiasta. Kun sitten bussin ikkunasta katseli joka toisen omakotitalon katolla olevaa aurinkopaneelia ja kymmeniä pelloilla pyörähteleviä tuuliturbiineja niin tunsi olonsa kovin pieneksi ja itsekeskeiseksi. 

Uskomukset ja tiedon puute kehityksen jarruina

Ehkä heikoimmassa tilanteessa maassamme on aurinkoenergia. Se on ainoa uusiutuvan energian muoto, jota valtio ei tue. Vaikka Suomea pidetään pimeänä maana, on meidän aurinkoenergian tuotantopotentiaali lähes sama kuin Saksan. Mahdollisuudet ovat suuret, sillä yhden hehtaarin aurinkopaneeli vastaa 330 hehtaarin metsäalaa energiantuotantopotentiaalissa. Auringosta säteilee kuitenkin 14,5 sekunnissa sama määrä energiaa kuin mitä ihmiskunta kuluttaa 24 tunnissa.

Pahin hidaste uusiutuvan energian kehitykselle ovat väärät uskomukset ja tietämättömyys. Tuoreen mielipidetutkimuksen mukaan 90% suomalaisista ja 87% kuntapäättäjistä kannattavat tuulivoiman lisäämistä. Kuitenkin parhaiten äänensä kuuluviin tuntuvat saavan tuulivoiman vastustajat melusaasteargumentteineen ja kauhukuvineen pilatuista maisemista. Mielipidemittauksen positiivisen tuloksen taustalla voi tietysti olla nimby-ilmiö eli tuulivoimaa kyllä kannatetaan, kunhan turbiineja ei rakenneta oman elinpiirin sisälle.

Tuskin kukaan tuulivoimaa kansallispuistoihin ja kesämökkien laiturin vierelle haluaakaan. Maalaisjärjellä turbiinien paikka on siellä, missä eniten tuulee ja missä niistä on vähiten haittaa. Lisäksi täytyy ottaa huomioon paikalliset erityispiirteet eli esimerkiksi talviolosuhteet. 
 

Emme näe metsää puilta

Uusiutuva energia yhdistetään helposti vain tuuleen ja aurinkoon. Suomessa kuitenkin puu on edelleen suurin uusiutuvan energian lähde. Kustannustehokkain polttoaine tulee hakkuualueiden jätepuusta eli risuista ja kannoista, kunhan keräys ja kuljetus saadaan järjestettyä hyvin. Käynnissä on myös hankkeita, joissa pyritään kehittämään laitoksia, jotka tekevät hakkeesta ja puun kuoresta biokaasua. Useat lämpölaitokset tarvitsevat hakkeen lisäksi fossiilista turvetta mutta Orimattilassa pärjätään uusiutuvalla polttoaineella.

 Paikallisia erityispiirteitä kannattaisi hyödyntää myös vihreän energian tuotannossa. Orimattilassa etsitään rahoitusta liiketoiminnan kehittämiseen, jossa hevosenlantaa voitaisiin hyödyntää lämmöntuotannossa teollisuuden ja asumisen tarpeisiin. Tässä voisikin olla yksi paikallinen markkinointivaltti tiedostaville nykyihmisille, vaikka ajatus ehkä haiskahtaa.

Käynnissä oleva Hämeen uusiutuvan energian tulevaisuus –hanke pyrkii osaltaan löytämään ratkaisuja paikallisiin energiakysymyksiin ja lisäämään tietoisuutta vaihtoehdoista. Orimattilan kohdalla esimerkiksi maatilojen biolämpölaitokset voivat olla hyvinkin realistinen malli. Uudet ratkaisut toisivat alueelle myös liiketoimintaa.

Vaatimattomuus lämmittää

Pohtiessani reissussa Suomen jälkeenjääneisyyttä uuden energian luomisessa tuli mieleeni myös ajatus, että ehkä vahvuutemme onkin jossain muualla. Sen sijaan, että loisimme vauhdilla lisää, keskitymme säästämiseen. Energiatehokas rakentaminen on Suomessa huipputasoa, varsinkin hankalat olosuhteet huomioon ottaen. Ei pidäkään väheksyä energian kulutuksen vähentämisen merkitystä puhuttaessa ympäristöystävällisemmistä ratkaisuista.

Paljon odotuksia kohdistuu Hennaan, josta on tarkoitus rakentua ekokaupunginosa. Epäilemättä rakentamisessa huomioidaan nollaenergiastandardit mutta tarvitaan paljon muutakin, jotta voidaan puhua oikeasta ekokaupungista. Henna tarjoaisi mahdollisuuden todellisiin innovaatioihin ja toivon todella, että siellä nähtäisiin aurinkopaneeleja, biolämpölaitoksia, viherkattoja ja jopa kuivakäymälöitä. Huikeita uutuuksia meillä mutta arkipäivää monessa muussa Euroopan kaupungissa.

Edessä loistava tulevaisuus

Twin Town toiminnan vahvuus on ihmisissä ja yhteistyössä. Keskustelut erilaisten ihmisten kanssa avartavat maailmankuvaa ja tutustumalla muiden yhteisöjen ja kuntien järjestelmiin voi saada uusia oivalluksia ihan arkipäiväisiinkin asioihin omassa elinympäristössään. Toisilta oppiminen kannattaisi hyödyntää myös meidän kaupunkia koskevissa ratkaisuissa. Miksi keksiä pyörää uudelleen kun voisimme kuunnella toisten onnistumisia ja erehdyksiä ja soveltaa opittua omiin oloihimme räätälöidyiksi ratkaisuiksi.

 Itselleni reissu merkitsi myös matkaa yllättävän lähelle. Koska lapseni ovat vielä pieniä, en arjessani kohtaa nuoria ja heidän ajatusmaailmaansa. Vaikka yhteinen aika Kobylnicassa nuorten kanssa oli harmittavan rajallinen, pääsin kuitenkin tutustumaan neljään upeaan nuoreen naiseen, jotka edustivat Orimattilaa parhaalla mahdollisella tavalla. Näiden rohkeiden, fiksujen ja itsevarmojen nuorten käsiin uskaltaa mielellään luottaa Orimattilan, Suomen ja maailman tulevaisuuden.

Toivottavasti Twin Town projekti jatkuu nykyistäkin sopimuskautta pidemmälle ja toiminta laajenisi myös varsinaisten tapaamisten väliselle ajalle. Vaikkapa sosiaalista mediaa hyödyntäen keskusteluihin pääsisi mukaan laajempikin kuntalaisedustus kuin seitsemän hengen delegaatio eivätkä aiheet rajautuisi vartin mittaisiin diasulkeisiin jossain luentosalin hämärissä. 

 

”Kaiken tämän puheen jälkeen tulevaisuus vaikuttaa teistä ehkä synkältä? Mutta ei huolta: kun vain toimimme oikein niin kaikki sujuu hyvin. Luottakaa meihin.” 

~ Orimattilan nuorten delegaatio ~

Sinivalkoinen valinta tänään ja tulevaisuudessa

Hyvä esitys tärkeästä asiasta!

Avainlippu on käsittääkseni menettänyt paljon uskottavuuttaan, mikä on harmi. Lähituotteita suosimalla voi nähdä jopa konkreettisesti mistä tuote on kotoisin. Orimattilassa vaikkapa hakemalla kurkut ja tomaatit Varpion tilalta ja lihan Meroselta tai vaikka pässin OmppuTontulta.

Erityisesti nostaisin esiin palveluiden ostamisen ja tuottamisen. Toivon todella, että palveluntuottajien (vaikkapa siivoajat, kampaajat, jne) arvostus nousisi nykyisessä ilmapiirissä ja heidän työlleen annettaisiin oikeanlainen paino jatkuvan tuotehamstrauksen sijaan.

Valtuustoaloite koskien lähi- ja luomuruuan suosimista Orimattilan joukkoruokailussa

Suomessa valtioneuvosto teki 8. huhtikuuta 2009 periaatepäätöksen, jolla kannustetaan kestäviin hankintoihin kaikkia julkisia toimijoita. Periaatepäätöksen mukaan julkinen sektori panostaa tulevaisuudessa entistä enemmän mm. ympäristöystävällisiin tarjoomuksiin julkisissa keittiöissä. Tavoitteena on, että ruokapalvelujen elintarvikehankinnoissa lisätään luonnonmukaista, kasvispohjaista ja sesonginmukaista ruokaa. Lahden hankintapalveluiden eräänä tehtävänä on edistää käytössään olevilla ohjauskeinoilla hankintojen ekotehokkuutta. Lahden kaupunki kuuluu perustajajäsenenä muutamien suomalaisten kaupunkien muodostamaan Ekohankintaverkostoon, joka toimii julkisten hankintojen ympäristöystävällisyyden edistämiseksi.

Kestäviin hankintoihin siirtyminen ei tarkoita automaattisesti kustannusten kasvua. Hyvät kokemukset ja arviot osoittavat, että ympäristön huomioiminen hankinnoissa säästää rahaa ja lisää innovaatioita. Lähi- ja luomuruuan suosiminen kunnan omassa joukkoruokailussa on monella tavalla kannattavaa. Säästöt ja kouluruuan tason säilyttäminen edellyttävät hyvää suunnittelua, jolla voidaan vaikuttaa turvallisen ja terveellisen ruoanjakelun lisäksi myös alueen elinkeinoelämän kasvuun ja ilmastoon. Jotta lähi- ja luomuruuan lisääminen olisi nousevien elintarvikekustannusten ja kiristyvän talouden keskellä mahdollista, on kuntapäättäjien sitouduttava yhteiseen tahtotilaan ja osoitettava resurssia asian huolelliseen valmisteluun ja suunnitteluun.

Luomuelintarvikkeisiin siirtyminen EU-maiden julkisissa keittiöissä vähentäisi hiilidioksidipäästöjä noin 4,9 miljoonalla tonnilla, mikä vastaa noin 600 000 ihmisen kasvihuonekaasupäästöjä.  Suosimalla lähiruokaa vältetään turhia ja pitkiä elintarvikkeiden kuljetuksia. Lyhyemmän matkan kulkenut ruoka on yksinkertaisesti myös tuoreempaa. Hankintalaki mahdollistaa mm. tuoreuskriteerien käyttämisen kilpailutuksessa.

Lähiruoan suosiminen merkitse myös oman kunnan ja lähialueiden viljelijöiden ja yrittäjien arvostamista. Kun julkinen sektori ilmaisee selkeästi halukkuutensa lähiruuan käyttämiseen, on tuottajien helpompi kasvattaa tarjontaa, kehittää tuotteidensa jalostamisastetta ja järjestää logistiikkaa, jotta ala pääsee kehittymään.

Lähiruoka on turvallista, koska sen alkuperä on tiedossa. Perusaineksista valmistetun ruuan tarjoamisella on iso kasvatuksellinen arvonsa. Suosimalla lähi- ja luomuruokaa osoitamme vastuullisuuttamme alueemme ihmisistä ja vastaamme kaupunkistrategian tavoitteisiin paikallisen elintarviketuotannon hyödyntämisessä ja omaleimaisen imagon vahvistamisessa kehittämällä palvelevia ja eettisesti kestäviä ratkaisuja.

Vihreä valtuustoryhmä ja allekirjoittaneet valtuutetut esittävät, että Orimattilan joukkoruokailussa pyritään johdonmukaisesti lisäämään lähi- ja luomuruuan osuutta hankintalain sallimissa puitteissa.

Orimattilassa 10.6.2013
Vihreä valtuustoryhmä

Saara Paajanen

*****

Tuollaisen valtuustoaloitteen tein kesäkuussa, viimeisessä valtuustossa ennen kesätaukoa. Ilokseni aloitteen allekirjoitti lisäkseni 25 valtuutettua, suurkiitos heille kannatuksesta <3

Aloitteen pohjalle juttelin kaupungin ruokapalvelupäällikön kanssa asiasta. Hän oli kovasti asian takana ja kertoi, että he ovat osaltaan pyrkineet edistämään lähi- ja luomuruuan käyttöä parhaansa mukaan. Kuitenkin annettujen budjettien ollessa niin vähäiset, on asia ollut lähes mahdoton toteuttaa. Hän ilmaisi myös huolensa, ettei käy niin, että päättäjät asettavat aloitteen myötä kriteerit, joiden mukaan heidän on toimittava mutta budjettirajoitus aiheuttaa sen, että joudutaan sitten puolestaan karsimaan aivan perustuotteista lähi- ja luomuruuan kustannuksella.

En tietenkään halua hankaloittaa ruokapalveluihmisten elämää yhtään enempää. He ovat varmasti kovin vaikeassa tilanteessa nytkin. MUTTA, olen lähes varma, että huolellisella suunnittelulla lähi- ja luomuruuan suosimisella voitaisiin tuottaa jopa säästöä! Ainakin pidemmällä aikavälillä. Lisäksi rahat jäisivät lähialueelle, tuettaisiin maatalouselinkeinoa omassa maakunnassa, ruokittaisiin kuntalaiset terveellisemmällä (ja maukkaammalla) ravinnolla ja niin edelleen.

Kunpa vain tämä(kin) aloite ei jäisi eri hallintokuntien väliseksi heittopalloksi päätyen lopulta joskus vuosien päästä mappi ööhön...

Aaa-puu-va. Ja anteeksi.

Että sitten melkein puoli vuotta vierähti edellisestä kirjoituksesta. Noloa. Anteeksiantamatonta. Törkeää.

Tässä kävi taas niin legendaarisesti eli kun tarpeeksi aikaa ehti kulua ilman asian korjaamista niin rima nousi jonnekin taivaisiin. Aloittaminen on aina niin vaikeaa. Tai ei oikeastaan aloittaminen vaan pitkäjänteinen tekeminen (ainakin minulle).

Mutta nyt tiputan riman takas alas minne se kuuluukin ja otan uuden asenteen: rima tänne kirjoittamisessa olkoot tästä päivästä eteenpäin samoissa kantimissa kuin fb-päivitysten/linkitysten postaamisessa. Jes. Tämön hyvä.

Tasa-arvon päivää!

Nyt on tasa-arvon päivä, tiistai 19.3.2013 klo 12:19. Kansalaisaloitepalvelu tasa-arvoisen avioliittolain puolesta alkoi tänään ja tällä hetkellä kannattajia on 35 327 kappaletta.

Tämä on hyvä päivä.

(*insert) Jaxuhaleja!

Välillä hieman politiikan ohi luisuva postaus. Vaikka sydämestäni vihreä olenkin, niin nyt olen joutunut saastuttavan savuiseen ruuhkaan. Paljon puhutut ruuhkavuodet on siis tämän äiti-viestintäsuunnittelija-vaimo-valtuutettu-luottamushenkilö-opiskelija-Leona-joogaaja-aktiivihörhön arkipäivää (ja yötä).

Kun sitä luonteeltaan on sellainen, että haluaa panostaa 100% siihen mihin ryhtyy, loppuu vuorokaudesta tunnit ja ihmisestä puhti jossain vaiheessa. Kun sille ei vaan voi mitään, että kiinnostuu ja innostuu niin monesta asiasta. Ja seurauksena on se, että huono omatunto soimaa koko ajan, koska väkisinkin jokainen osa-alue kärsii kun toinen asia vie aikaa ja energiaa.

Viime viikolla oli useita päiviä, jolloin ehdin nähdä lapsiani puoli tuntia - tunnin vuorokaudessa. Lähden yleensä aamulla töihin kun muut vielä nukkuvat. Töistä tullessa ehdin nopeasti syödä jotain ja sitten on joku iltameno (koulutus tai palaveri), josta kotiutuessa lapset on jo nukkumassa. Viikonlopun vietin erittäin mielenkiintoisessa ja hyödyllisessä vihreiden valtuutettujen koulutuksessa Vantaalla.

Tämä kaikki on itse aiheutettua, enkä siis valita. Ja pian tämä tahti helpottaa. Ihan vapaaehtoisesti nyt kaikkiin koulutuksiin osallistun mutta se johtuu siitä, että olen politiikassa ja kuntapäätöksenteossa vielä pihalla kuin lumiukko ja haluaisin parhaan kykyni mukaan ymmärtää asioita, joista olen yhdessä muiden kanssa päättämässä. Olen sen vähintäänkin velkaa äänestäjilleni.

Olen kyllä kovasti miettinyt viime päivinä, kuinka edustuksellista kuntapäätöksenteko nykyään onkaan? Totuushan on se, että vaikkapa yksinhuoltajan on jotakuinkin mahdotonta osallistua valtuustotyöhön. Ja jokaisen kuntalaisen asioita siellä kuitenkin käsitellään. Parhaiten valtuutetun rooli sopii eläkeläiselle ja työttömälle. Toisaalta, äänestysprosentin ollessa mitä se viime vaaleissa oli, ei voitane puhua edustuksellisesta demokratiasta muutenkaan.

Tiedättekö sen tunteen, kun olette seurueessa, jossa kaikki muut puhuvat vierasta kieltä? Siis sellaista, josta itse ymmärrät sanan sieltä, toisen täältä mutta et itse oikein luontevasti osaa muodostaa kokonaisia, kieliopillisesti oikeita lauseita. Tällaisessa seurassa vaikkapa usean tunnin illallinen on todella uuvuttavaa. Kun saa koko ajan tsempata, että pysyy edes mukana, mistä muut juttelevat. Saati sitten, jos yrität välillä osallistua keskusteluun haparoivalla kielitaidollasi. No, tämä olen minä kuntapolitiikassa vielä toistaiseksi. Osallistumassa kuntarakenneuudistusta koskevaa lausuntoa valmistelevaan neuvotteluryhmään.

Ja sitten yritän olla 1,5-vuotiaan äiti. Lapsen, joka tykkää laulaa Haloo Helsingin "Huuda"-biisiä ja harjoittelee uusia sanayhdistelmiä. Äitiyleisö osoittaisi varmasti suurempaa suosiota esitykselle, jos sen ajankohta olisi joku muu kuin klo 04 aamuyöllä. Kun tietää, että vajaan kahden tunnin päästä soi herätyskello.

Nyt on puoli kuusi, ja olen ollut hereillä jo kolmesta asti. Jospa sitä hörppäisi kahvit ja lähtisi ajelemaan töihin niin saisi kuitattua eilisestä klo 14 alkaneesta neuvotteluista aiheutuneet miinukset työajanseurantaan.

Jaksaa, jaksaa.

Unikaverit teekutsuilla (hyvä edustaa kun on nukkunut yönsä hyvin lapsen kainalossa)

Avoimuutta mä metsästän

Valtuustosopimus oli jälleen yksi asia, josta en ennen vaalituloksen jälkeisiä viikkoja ollut kuullutkaan. Sen ajatuksena on käsittääkseni toimia "punaisena lankana" valtuuston päätöksenteossa eli eräänlaisena tiivistettynä ohjeistuksena siitä, mitä kyseinen valtuusto haluaa nostaa neljäksi vuodeksi toimintansa pääasioiksi.

Yritin etsiä itselleni malliksi ja keskustelun pohjaksi edellistä sopimusta mutta eipä sitä mistään löytynyt. Olisin sen varmaan saanut jos olisin oikealta taholta osannut pyytää näytille. Niinpä kun asiaa alettiin käsittelemään edellisellä viikolla, tuli jostain syystä ensimmäisenä mieleeni, että toivoisin sopimukseen lisättävän avoimuuden periaatteen. Järkeilin, että jos kyseessä on tosiaan valtuuston työskentelyä "ohjaava" dokumentti, olisi siinä aiheellista mainita tuommoinen perustavanlaatuinen toimintatapa.

Avoimuuden periaatteen halusin mukaan ajatuksella, että se edistäisi kuntalaisten osallistumista päätöksentekoon myös siten, että asiat esitettäisiin ymmärrettävässä muodossa. Kuten missä tahansa aihealueella, jossa ihminen on asiantuntija, unohtuu varmasti myös pitkän linjan kuntapoliitikoilta se, että rivikuntalaisen jokapäiväiseen sanavarastoon eivät kuulu termit katselmusjaosto, tarkastussääntöluonnos tai yhteistoimintasopimus. Jos kuntapäätöksenteko ei jo äänestysprosentistakaan päätellen ole tällä hetkellä se kaikkein tunteita herättävin ja mediaseksikkäin aihe, niin viimeistään se työntää luotaan siinä vaiheessa kun asiasta kiinnostuneen pitäisi jaksaa

a) mennä Orimattilan verkkosivuille,
b) etsiä sieltä asiaansa koskeva alasivu,
c) tietää, missä kuntaelimessä asia käsitellään,
d) mahdollisesti hakusanoja käyttäen etsiä asiaa koskevat dokumentit, ja
e) lukea läpi sivutolkulla tekstiä, joka näyttää tältä:

"Kuntalain 18 § 2 momentin mukaan valtuusto voi päättää, että muu toimielin kuin valtuusto valitsee johtokunnan jäsenet tai osan jäsenistä. Sosiaalialan osaamiskeskus Versoa koskevan kuntien välisen yhteistoimintasopimuksen 8 §:n mukaan Päijät-Hämeen sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymän hallitus valitsee johtokunnan. Koska nykyisen perussopimuksen mukaan hallitus ei voi valita johtokuntaa ja perussopimus on ristiriidassa Verson toimintaa koskevan yhteistoimintasopimuksen kanssa, kuntayhtymän hallitus esittää perussopimuksen muuttamista tältä osin.

Voin rehellisesti kertoa, että jollen olisi mukana valtuustossa, joka päättää tuostakin asiasta, en jaksaisi lukea tekstiä neljättä sanaa pidemmälle. Siis jos olisin edes nähnyt vaivaa kaivaakseni asian korpikuusenkannonalta, sittenkin huomatakseni, että asiaan vaikuttaminen on jo myöhäistä.

Kun esitin avoimuuden sisällyttämistä valtuustosopimukseen sain ensin ehdotukselleni kannatusta mutta sitten se (kahdesti) pyydettiin poistamaan sopimuksesta "itsestäänselvyytenä". Uutena tulokkaana en halunnut heti ryhtyä hankalaksi inttäjäksi, joten annoin asian mennä vaikka kiehuin sisäisesti, koska jo pelkästään edellisen valtuustosopimuksen löytämisen hankaluus oli surkuhupaisa esimerkki siitä, ettei avoimuus todellakaan ole itsestäänselvää.

En usko, että valtaosa kuntapäättäjistä haluaa erityisesti salailla asioita tai olla vaikeasti ymmärrettäviä. Luulen ennemminkin, että avoimuus, tiedottaminen ja vuorovaikutteinen viestintä tarkoittavat monelle pitkän linjan poliitikolle täysin eri asioita kuin vaikkapa minun kaltaiselle politiikan keltanokalle, joka on joidenkin määritelmien mukaan häthätää Y-sukupolvea, käyttää aktiivisesti SoMea (joka on muutakin kuin Facebook)  ja tekee työkseen viestintää. Minulle avoimuus ei tarkoita sitä, että "pöytäkirjat löytyvät netistä".

Näin valtuustourani alkuun siis kaipaamani avoin toimintamalli nousi työlistallani aikalailla kärkeen. Aion peräänkuuluttaa aktiivista, vuorovaikutteista ja avointa viestintää, niin valtuuston, hallituksen ja lautakuntien sisällä kuin erityisesti ulospäin. Aion ehdottaa valtuustokokousten videoimista ja suoraa lähettämistä verkossa sekä asioiden "suodattamista" sellaisiksi, että tällainen ei-yhteiskuntatieteilijäkin ne voisi ymmärtää. Mallina vaikkapa Hämeenlinnan erinomainen Veropuu eli kuva siitä, mistä kaupunki saa rahaa ja minne se raha menee.

Än Yy Tee NYT!

Maanantaina 14.1.2013 kokoontui uusi valtuusto, johon minäkin kuulun, ensimmäisen kerran. Onneksi olin jo kahdesti viime vuoden puolella ollut lehterillä seuraamassa kokouksia, joten proseduuri ei ollut ihan niin vieras. Itseäni rohkaistakseni valistin kuitenkin päälleni voimauttavan Madonnan MDNA-kiertueen paidan jakkuni alle. Ei edes piilorock mut hiukan piti poiketa tumma puku -linjasta.

Varsinaista valtuustoa edelsivät luottamuspaikkaneuvottelut sekä valtuustosopimuksen muotoilu samassa neuvotteluporukassa. Hommat oli valmisteltu paikkajaon osalta tuohon mennessä jo jotakuinkin valmiiksi eli sen puolesta ei tullut sen ihmeempää keskustelua. Vihreille tuli lopulta seuraavat paikat:

Sivistys- ja vapaa-aikalautakunta: Saara Paajanen
Keskusvaalilautakunta: Selma Palo-Kiuru
Yhteiskoulun ja Erkko-lukion johtokunta: Minna Koistinen

Vähän laihemmaksi jäi määrä kuin toivoin mutta parempi kuin ei mitään. Ja naispaikoille ei suoranaisesti ollut tunkua eli tärkeintä, että noihin löytyi hyvät ihmiset hoitamaan tehtäviä.

Olin varautunut pitkään kokoukseen ja sanonut tytöille lähtiessä, että tulen kun Velma on jo nukkumassa. Kokous kestikin huikeat 35 minuuttia ja kotona minua odottivat kommentit: "Miten sä jo nyt tulit, ei Velmakaan vielä nuku?!". Joskus näinkin.

Sain viereeni samaan "pulpettiin" valtuuston nuorimman jäsenen, joka pääsi ympäristölautakuntaan. Toivottavasti meille synkkaa ja vaihdetaan lautakuntakuulumisiakin aktiivisesti. Pöydällä odotti paperinivaskan lisäksi kaksi kunnon opusta, joista toisessa on jopa minun silmään erittäin pientä kirjasinkokoa olevaa, painavaa tekstiä. Pitäisi tutustua, kunhan aika riittäisi.

Mutta nyt on siis valtuustokausi korkattu! Melko yksinäinen olo siellä salissa oli yhden hengen valtuustoryhmällä mutta kai mie sieltä kavereitakin saan neljän vuoden aikana =)