tiistai 27. elokuuta 2013

Twin Town -tapaamisen pohdintaa

Sain kunnian osallistua Orimattilan delegaatioon Twin Town -tapaamisessa Puolan Kobylnicassa heinä-elokuun vaihteessa, jossa kohtasivat nuoret ja aikuiset kymmenestä eurooppalaisesta kaupungista. Tapaamisen aiheena oli uusituva energia ja tässä ajatuksiani reissun tiimoilta (julkaistu Orimattilan Sanomissa 27.8.2013).


Ystävyyskaupungit uusien energiaratkaisujen äärellä

Orimattilan kaupungin eurooppalaisella ystävyyskaupunkitoiminnalla on jo pitkät perinteet. Kuinka hyvin kuitenkaan rivikuntalainen tuntee omakseen Twin Town –tapaamiset ja kulttuurienvälisen yhteistyön? Viime vuonna tapaaminen järjestettiin Orimattilassa, mutta jopa itseltäni, kaikenlaisesta kulttuurivaihdosta kiinnostuneelta, kyseinen tapahtuma meni lähes täysin ohi huomion.
Tänä vuonna olin onnekas kun pääsin mukaan Twin Town –tapaamiseen osana Orimattilan delegaatiota. Teemana ollut ”uusiutuva energia” tuntui omalta ja aloin valmistella aikuisten puheenvuoroa hyvissä ajoin keräämällä aiheeseen liittyvää materiaalia mm. sanomalehdistä.

Innovatiivinen vihreän kullan maa vai takapajula

Otsikoin ensimmäisen esitykseni dian ”Suomi uusiutuvan energian suunnannäyttäjänä”. Ei tarvinnut kovin paljon asiaan perehtyä, kun vaihdoin otsikon vikkelästi muotoon ”Suomi seuraa naapureiden jalanjäljissä”. Kummasti sitä on tuudittautunut sellaiseen uskoon, että täällä cleantechin luvatussa maakunnassa, innovaatioiden ja puhtaan luonnon sydämessä oltaisiin edelläkävijöitä myös vihreässä energiassa. Todellisuudessa tavoitteemme ovat kyllä korkealla mutta muut Euroopan maat, Saksa etunenässä, ovat meitä vuosia edellä uusiutuvan energian hyödyntämisessä.
Yksi Twin Town reissun parhaimmista puolista itselleni olikin ihan konkreettisesti näkeminen, miten muualla hoidetaan vaikka juuri energia-asiat. On erittäin terveellistä jäädä välillä itselleen kiinni ennakkoluuloista, niin syvältä kuin se itsetuntoa riipaiseekin. Olin vihreäsilmäisesti siinä mielikuvassa, että vaikkapa Puolan maaseutu ei voi juuri mitään opettaa meille pohjoiseen uusiutuvasta energiasta. Kun sitten bussin ikkunasta katseli joka toisen omakotitalon katolla olevaa aurinkopaneelia ja kymmeniä pelloilla pyörähteleviä tuuliturbiineja niin tunsi olonsa kovin pieneksi ja itsekeskeiseksi. 



Uskomukset ja tiedon puute kehityksen jarruina

Ehkä heikoimmassa tilanteessa maassamme on aurinkoenergia. Se on ainoa uusiutuvan energian muoto, jota valtio ei tue. Vaikka Suomea pidetään pimeänä maana, on meidän aurinkoenergian tuotantopotentiaali lähes sama kuin Saksan. Mahdollisuudet ovat suuret, sillä yhden hehtaarin aurinkopaneeli vastaa 330 hehtaarin metsäalaa energiantuotantopotentiaalissa. Auringosta säteilee kuitenkin 14,5 sekunnissa sama määrä energiaa kuin mitä ihmiskunta kuluttaa 24 tunnissa.
Pahin hidaste uusiutuvan energian kehitykselle ovat väärät uskomukset ja tietämättömyys. Tuoreen mielipidetutkimuksen mukaan 90% suomalaisista ja 87% kuntapäättäjistä kannattavat tuulivoiman lisäämistä. Kuitenkin parhaiten äänensä kuuluviin tuntuvat saavan tuulivoiman vastustajat melusaasteargumentteineen ja kauhukuvineen pilatuista maisemista. Mielipidemittauksen positiivisen tuloksen taustalla voi tietysti olla nimby-ilmiö eli tuulivoimaa kyllä kannatetaan, kunhan turbiineja ei rakenneta oman elinpiirin sisälle.
Tuskin kukaan tuulivoimaa kansallispuistoihin ja kesämökkien laiturin vierelle haluaakaan. Maalaisjärjellä turbiinien paikka on siellä, missä eniten tuulee ja missä niistä on vähiten haittaa. Lisäksi täytyy ottaa huomioon paikalliset erityispiirteet eli esimerkiksi talviolosuhteet. 
 

Emme näe metsää puilta

Uusiutuva energia yhdistetään helposti vain tuuleen ja aurinkoon. Suomessa kuitenkin puu on edelleen suurin uusiutuvan energian lähde. Kustannustehokkain polttoaine tulee hakkuualueiden jätepuusta eli risuista ja kannoista, kunhan keräys ja kuljetus saadaan järjestettyä hyvin. Käynnissä on myös hankkeita, joissa pyritään kehittämään laitoksia, jotka tekevät hakkeesta ja puun kuoresta biokaasua. Useat lämpölaitokset tarvitsevat hakkeen lisäksi fossiilista turvetta mutta Orimattilassa pärjätään uusiutuvalla polttoaineella.
 Paikallisia erityispiirteitä kannattaisi hyödyntää myös vihreän energian tuotannossa. Orimattilassa etsitään rahoitusta liiketoiminnan kehittämiseen, jossa hevosenlantaa voitaisiin hyödyntää lämmöntuotannossa teollisuuden ja asumisen tarpeisiin. Tässä voisikin olla yksi paikallinen markkinointivaltti tiedostaville nykyihmisille, vaikka ajatus ehkä haiskahtaa.
Käynnissä oleva Hämeen uusiutuvan energian tulevaisuus –hanke pyrkii osaltaan löytämään ratkaisuja paikallisiin energiakysymyksiin ja lisäämään tietoisuutta vaihtoehdoista. Orimattilan kohdalla esimerkiksi maatilojen biolämpölaitokset voivat olla hyvinkin realistinen malli. Uudet ratkaisut toisivat alueelle myös liiketoimintaa.

Vaatimattomuus lämmittää

Pohtiessani reissussa Suomen jälkeenjääneisyyttä uuden energian luomisessa tuli mieleeni myös ajatus, että ehkä vahvuutemme onkin jossain muualla. Sen sijaan, että loisimme vauhdilla lisää, keskitymme säästämiseen. Energiatehokas rakentaminen on Suomessa huipputasoa, varsinkin hankalat olosuhteet huomioon ottaen. Ei pidäkään väheksyä energian kulutuksen vähentämisen merkitystä puhuttaessa ympäristöystävällisemmistä ratkaisuista.
Paljon odotuksia kohdistuu Hennaan, josta on tarkoitus rakentua ekokaupunginosa. Epäilemättä rakentamisessa huomioidaan nollaenergiastandardit mutta tarvitaan paljon muutakin, jotta voidaan puhua oikeasta ekokaupungista. Henna tarjoaisi mahdollisuuden todellisiin innovaatioihin ja toivon todella, että siellä nähtäisiin aurinkopaneeleja, biolämpölaitoksia, viherkattoja ja jopa kuivakäymälöitä. Huikeita uutuuksia meillä mutta arkipäivää monessa muussa Euroopan kaupungissa.

Edessä loistava tulevaisuus

Twin Town toiminnan vahvuus on ihmisissä ja yhteistyössä. Keskustelut erilaisten ihmisten kanssa avartavat maailmankuvaa ja tutustumalla muiden yhteisöjen ja kuntien järjestelmiin voi saada uusia oivalluksia ihan arkipäiväisiinkin asioihin omassa elinympäristössään. Toisilta oppiminen kannattaisi hyödyntää myös meidän kaupunkia koskevissa ratkaisuissa. Miksi keksiä pyörää uudelleen kun voisimme kuunnella toisten onnistumisia ja erehdyksiä ja soveltaa opittua omiin oloihimme räätälöidyiksi ratkaisuiksi.
 Itselleni reissu merkitsi myös matkaa yllättävän lähelle. Koska lapseni ovat vielä pieniä, en arjessani kohtaa nuoria ja heidän ajatusmaailmaansa. Vaikka yhteinen aika Kobylnicassa nuorten kanssa oli harmittavan rajallinen, pääsin kuitenkin tutustumaan neljään upeaan nuoreen naiseen, jotka edustivat Orimattilaa parhaalla mahdollisella tavalla. Näiden rohkeiden, fiksujen ja itsevarmojen nuorten käsiin uskaltaa mielellään luottaa Orimattilan, Suomen ja maailman tulevaisuuden.
Toivottavasti Twin Town projekti jatkuu nykyistäkin sopimuskautta pidemmälle ja toiminta laajenisi myös varsinaisten tapaamisten väliselle ajalle. Vaikkapa sosiaalista mediaa hyödyntäen keskusteluihin pääsisi mukaan laajempikin kuntalaisedustus kuin seitsemän hengen delegaatio eivätkä aiheet rajautuisi vartin mittaisiin diasulkeisiin jossain luentosalin hämärissä. 


”Kaiken tämän puheen jälkeen tulevaisuus vaikuttaa teistä ehkä synkältä? Mutta ei huolta: kun vain toimimme oikein niin kaikki sujuu hyvin. Luottakaa meihin.” 
~ Orimattilan nuorten delegaatio ~

perjantai 16. elokuuta 2013

Sinivalkoinen valinta tänään ja tulevaisuudessa



Hyvä esitys tärkeästä asiasta!

Avainlippu on käsittääkseni menettänyt paljon uskottavuuttaan, mikä on harmi. Lähituotteita suosimalla voi nähdä jopa konkreettisesti mistä tuote on kotoisin. Orimattilassa vaikkapa hakemalla kurkut ja tomaatit Varpion tilalta ja lihan Meroselta tai vaikka pässin OmppuTontulta.

Erityisesti nostaisin esiin palveluiden ostamisen ja tuottamisen. Toivon todella, että palveluntuottajien (vaikkapa siivoajat, kampaajat, jne) arvostus nousisi nykyisessä ilmapiirissä ja heidän työlleen annettaisiin oikeanlainen paino jatkuvan tuotehamstrauksen sijaan.

Valtuustoaloite koskien lähi- ja luomuruuan suosimista Orimattilan joukkoruokailussa


Suomessa valtioneuvosto teki 8. huhtikuuta 2009 periaatepäätöksen, jolla kannustetaan kestäviin hankintoihin kaikkia julkisia toimijoita. Periaatepäätöksen mukaan julkinen sektori panostaa tulevaisuudessa entistä enemmän mm. ympäristöystävällisiin tarjoomuksiin julkisissa keittiöissä. Tavoitteena on, että ruokapalvelujen elintarvikehankinnoissa lisätään luonnonmukaista, kasvispohjaista ja sesonginmukaista ruokaa. Lahden hankintapalveluiden eräänä tehtävänä on edistää käytössään olevilla ohjauskeinoilla hankintojen ekotehokkuutta. Lahden kaupunki kuuluu perustajajäsenenä muutamien suomalaisten kaupunkien muodostamaan Ekohankintaverkostoon, joka toimii julkisten hankintojen ympäristöystävällisyyden edistämiseksi.

Kestäviin hankintoihin siirtyminen ei tarkoita automaattisesti kustannusten kasvua. Hyvät kokemukset ja arviot osoittavat, että ympäristön huomioiminen hankinnoissa säästää rahaa ja lisää innovaatioita. Lähi- ja luomuruuan suosiminen kunnan omassa joukkoruokailussa on monella tavalla kannattavaa. Säästöt ja kouluruuan tason säilyttäminen edellyttävät hyvää suunnittelua, jolla voidaan vaikuttaa turvallisen ja terveellisen ruoanjakelun lisäksi myös alueen elinkeinoelämän kasvuun ja ilmastoon. Jotta lähi- ja luomuruuan lisääminen olisi nousevien elintarvikekustannusten ja kiristyvän talouden keskellä mahdollista, on kuntapäättäjien sitouduttava yhteiseen tahtotilaan ja osoitettava resurssia asian huolelliseen valmisteluun ja suunnitteluun.

Luomuelintarvikkeisiin siirtyminen EU-maiden julkisissa keittiöissä vähentäisi hiilidioksidipäästöjä noin 4,9 miljoonalla tonnilla, mikä vastaa noin 600 000 ihmisen kasvihuonekaasupäästöjä.  Suosimalla lähiruokaa vältetään turhia ja pitkiä elintarvikkeiden kuljetuksia. Lyhyemmän matkan kulkenut ruoka on yksinkertaisesti myös tuoreempaa. Hankintalaki mahdollistaa mm. tuoreuskriteerien käyttämisen kilpailutuksessa.

Lähiruoan suosiminen merkitse myös oman kunnan ja lähialueiden viljelijöiden ja yrittäjien arvostamista. Kun julkinen sektori ilmaisee selkeästi halukkuutensa lähiruuan käyttämiseen, on tuottajien helpompi kasvattaa tarjontaa, kehittää tuotteidensa jalostamisastetta ja järjestää logistiikkaa, jotta ala pääsee kehittymään.

Lähiruoka on turvallista, koska sen alkuperä on tiedossa. Perusaineksista valmistetun ruuan tarjoamisella on iso kasvatuksellinen arvonsa. Suosimalla lähi- ja luomuruokaa osoitamme vastuullisuuttamme alueemme ihmisistä ja vastaamme kaupunkistrategian tavoitteisiin paikallisen elintarviketuotannon hyödyntämisessä ja omaleimaisen imagon vahvistamisessa kehittämällä palvelevia ja eettisesti kestäviä ratkaisuja.

Vihreä valtuustoryhmä ja allekirjoittaneet valtuutetut esittävät, että Orimattilan joukkoruokailussa pyritään johdonmukaisesti lisäämään lähi- ja luomuruuan osuutta hankintalain sallimissa puitteissa.

Orimattilassa 10.6.2013
Vihreä valtuustoryhmä


Saara Paajanen
*****
Tuollaisen valtuustoaloitteen tein kesäkuussa, viimeisessä valtuustossa ennen kesätaukoa. Ilokseni aloitteen allekirjoitti lisäkseni 25 valtuutettua, suurkiitos heille kannatuksesta <3
Aloitteen pohjalle juttelin kaupungin ruokapalvelupäällikön kanssa asiasta. Hän oli kovasti asian takana ja kertoi, että he ovat osaltaan pyrkineet edistämään lähi- ja luomuruuan käyttöä parhaansa mukaan. Kuitenkin annettujen budjettien ollessa niin vähäiset, on asia ollut lähes mahdoton toteuttaa. Hän ilmaisi myös huolensa, ettei käy niin, että päättäjät asettavat aloitteen myötä kriteerit, joiden mukaan heidän on toimittava mutta budjettirajoitus aiheuttaa sen, että joudutaan sitten puolestaan karsimaan aivan perustuotteista lähi- ja luomuruuan kustannuksella.
En tietenkään halua hankaloittaa ruokapalveluihmisten elämää yhtään enempää. He ovat varmasti kovin vaikeassa tilanteessa nytkin. MUTTA, olen lähes varma, että huolellisella suunnittelulla lähi- ja luomuruuan suosimisella voitaisiin tuottaa jopa säästöä! Ainakin pidemmällä aikavälillä. Lisäksi rahat jäisivät lähialueelle, tuettaisiin maatalouselinkeinoa omassa maakunnassa, ruokittaisiin kuntalaiset terveellisemmällä (ja maukkaammalla) ravinnolla ja niin edelleen.
Kunpa vain tämä(kin) aloite ei jäisi eri hallintokuntien väliseksi heittopalloksi päätyen lopulta joskus vuosien päästä mappi ööhön...

Aaa-puu-va. Ja anteeksi.

Että sitten melkein puoli vuotta vierähti edellisestä kirjoituksesta. Noloa. Anteeksiantamatonta. Törkeää.

Tässä kävi taas niin legendaarisesti eli kun tarpeeksi aikaa ehti kulua ilman asian korjaamista niin rima nousi jonnekin taivaisiin. Aloittaminen on aina niin vaikeaa. Tai ei oikeastaan aloittaminen vaan pitkäjänteinen tekeminen (ainakin minulle).

Mutta nyt tiputan riman takas alas minne se kuuluukin ja otan uuden asenteen: rima tänne kirjoittamisessa olkoot tästä päivästä eteenpäin samoissa kantimissa kuin fb-päivitysten/linkitysten postaamisessa. Jes. Tämön hyvä.